Tyttö, joka ei kasvanut aikuiseksi

Kerron tässä äidistäni. Biologisesti hän on äitini, muuten hän on suurin kiusaaja, jota tiedän. Hän on lähellä ja hänellä on pelottava maski, hän on "äiti". Henkisesti- ja psyykkisesti hän on sairas ihminen, jota ei auteta. Minulle on sanoneet hyvät ihmiset, että "Äitisi pitäisi hankkia oma elämä, ei kupata tyttärensä sielua ja äitini kuuluisi vankilaan." Kummallista on, että minun pitäisi mennä vankilaan täysin keksityn tapauksen pohjalta. Oikeusjärjestelmä ei tue lapsen oikeuksia jos ihmisen kykyä olla vanhempi ei tarkisteta. En vieläkään ymmärrä, miten ja miksi äitini sai huoltajuuden itselleen. Äitini petti isääni, jonka takia erosivat. En muista kuin, että mies oli ilkeä, mutta käytiin Espanjassa. Sitten muutettiin Mikkeliin ja isä vei meidät lapset luistelemaan. Sitten muutettiin Jyväskylään. Täti hankki lapsille koiran. Äiti tapasi uuden miehen, joka alkoi hakata koiranpentua, sitten tosiaan minua kun koira annettiin pois. Äidin äiti oli joutunut jo aiemmin puuttumaan fyysisesti kurittavaan äitiini, äitini katkaisi omaan äitiinsä eli mummooni välit ja otti tämän auttamaan elämäänsä takaisin kun hänellä oli uusi mies. Äitini ostaa ympärilleen aina kulissit, joissa hän muovaa itselleen sopivaksi asiat, joka estää asioiden käsittelyn. 
Äitini ei koskaan sopinut eroa isäni kanssa.
Äitini mies saattoi tunkeutua isäni autoon ja yrittää lyödä isääni. Silti ajoivat isälleni lähestymiskieltoa siitä, että isä toi lapsille Vaajakoskelle lahjoja. 
Äitini laittoi veljeni kesäleireille kun minä jäin tämän isäpuolen kuritukseen, en tiedä mitä olivat silloin sopineet, mutta mies yritti katkoa niskani, tämä nosti minut ilmaan kaulasta, josta sain potkaistua tätä päähän, koska niskathan se olisi katkonut. Mies suuttui aivan kauheasti ja lähti jahtaamaan nahkavyö kädessä, koulukaverit kysyivät kun juoksin ohi, että "Mitä te teette?", Huusin, "Leikitään hippaa." Kai tapaus näytti kummalliselle, 8-vuotias juoksee henkensä hädässä karkuun nahkavyö kädessä viuhuvaa isäpuolta. Isäpuolella loppui kunto ja juoksin rantaan. En tiennyt kenelle soittaa, äiti ei välittäisi ja valehtelisi ja isä oli ajettu pois.
Äitini sanoi aina iltaisin, että "Kestä, niin selvitään." Jos yritin puhua mitä hänen miehensä minulle tekee.
Käännyin rannasta kävelemään takaisin päin kun tämä isäpuoli ajaa minua hiekkatietä vastaan, käännyin ympäri juostakseni karkuun, olin hyppäämässä ojaan kun sai kurotettua vetämään minut mytyksi apukuskin jalkotilaan. Minulta aukesi suupielet, ne tämä putsasi ja vei hakattavaksi isoveljeni huoneeseen, olihan veli sopivasti turvassa kesäleirillä.
Pihalta ei saanut poistua, ihmisille ei saanut puhua ja ruokapöydän ääressä meni pakkosyötettynä 8:kin tuntia.
Äiti ajoi siinä suhteessa kolarin ja erosi miehestään kun tämä alkoi pahoinpitelemään äitiä. Kovasti heidän olisi pitänyt tehdä lapsia siihen liittoon. Toki saatettiin olla viikkokin tädille hylättyinä kun äitini nautti elämästään miehensä kanssa ja puhelin kiinni.
Muutettiin Mäntyharjuun ja äiti tapaili uusia miehiä. 
Kuljin tätini mukana paljon maatiloilla. Tätini oli aiemmin jo kysynyt "Miksi Liisasta on tullut kuin haamu, siihen elämän iloiseen tyttöön nähden?", isoveli tunnusti, että se mies hakkaa Liisaa aina nahkavyöllä kun kerran päästiin tädin luona käymään. Asiaan ei kuitenkaan puututtu. Äiti hankki sitten omakotitalon ja tämän miehen, joka lähenteli minua seksuaalisesti ja äitini suuttui jos en antanut niin tehdä, joka eskaloitui sitten tähän kun äitini kävi lyömään minua kun tiskasin ja täti teki äidistä lastensuojelu ilmoituksen.
Äitini kun kielsi kaiken, niin hän pääsi taas kulisseihin leikkimään. Ei siihenkään puututtu, että oli opettaja sijaisena heittänyt ylä-aste oppilasta kupilla päähän.
Pääsin luokkakaverini luokse asumaan ja äiti ja isoveli muutti äidin mieskaverin kanssa Mikkeliin. Isoveljeä ei ole lyöty tai pahoinpidelty, joka tekee asiasta todella kummallisen, että miten nainen voi paapoa vain yhtä poikaansa. Isovelikin opetettiin henkiseenväkivaltaan, "Liisan elämällä ei koskaan ole mitään merkitystä, äiti näkee vain minut!", Sillon minä löin veljeä, naapurissa asuva kaveri näki tämän ja sanoi, että heillä ei harrasteta väkivaltaa, että tule heille. Mukavan kesän heidän mukanaan vietinkin kun ottivat mukaan asuntoauto -matkalle. 
Mikkelissä en viihtynyt lukiossa, enkä kotona. Äiti huusi, että mene töihin ja osti isoveljelle kirjat valmiiksi. Muutin silloisen poikakaverin luokse ja hankin lemmikit ja töitä. Töissä en kovin kauaa ehtinyt olemaab kun äitini hävitti sen koiran sillä aikaa kun olin töissä. Äitini sitten maksoi tämän lääkärin kirjoittamaan uskomattomia valheita, äitini minuun kiinni käyminen vaihtuikin siihen, että olisin itse käynyt äitiini kiinni, isäni olisi pedari ja minä niin "tyhmä ja ruma, josta ei koskaan tule mitään." Äiti kävi talututtamassa minua lenkeillä ja alkoi aivopesemään minua, minun pitäisi hokea, että rakastan äitiä, joka ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Yritin hirttää itseni joululahja naruilla, tappaa oman lapsensa äitini haluaa, rakastamaan se ei kykene. Äitini tuhoaa ja pilaa minulta aivan kaiken. Aloitin kouluja, joihin kehtasi soittaa, "Opettaja Anne täällä hei, teidän pitää erottaa tyttäreni koulusta."
Oli alla opintolainoja ja ilman palavereja katkaistiin opinnot, koska opettaja -statuksinen äitini näin sanoo. 
Äitini pitäisi korvata minulle ansiomenetykset, koska on ollut tietoinen, että olen ottanut opintolainankin, se on sitten tahallista velkaannuttamista myös, tämä on äitini mielisairas leikki. 
Autokoulua varten äitini hankki kotiopetus -luvat, jotta opetti isoveljen ajamaan autoa, minulle ei myönnetty oikeutta opiskella ajokorttia.
Äitini on käynyt minuun useasti kiinni ja kerran jouduin hyppäämään karkuun parvekkeelta, isoveli pelasi tietokoneellaan, eihän ne asiat häntä liikuttaneet, mitä siskolle tehtiin, hän on parempi, teki mitä vain.
Pääsin Teatterikorkean ja basson soiton -linjalle pääsykokeisiin, äitini varasti silloisen kissani ja sain kuulla ekaa kertaa, että äitini teki rikoksen, että se on omaisuusrikos. Äiti toi muovikassi tolkulla veljelleni ruokaa, kyselin missä kissani on, mutta sanaakaan sanomatta lähti taas uudelta mieheltään ostamalleen mökille.
Kissan äitini toi kun sanoin, että soitan poliisit, äidilläni ei olisi varaa antaa kenellekään vihiä, mitä todellisuudessa on. 
Jokaikisen asian se nainen pilaa tyttäreltään, joten en selosta tästä sairaasta oravanpyörästä sen kummemmin, vaan kysyn,
 "Miksei äitini ole tahdosta riippumattomassa pakkohoidossa?" 
Soitin äidilleni kun kuulin tällä olevan syövän, mutta äitini luulee, että kaikki uskoo sen valheet, joten keksi tarinan, että minä olen aina hakannut äitiäni, jonka takia hän syöpään sairastuikin, se on yhä todella loukkaavaa kuultavaa. Kävin äitini luona kylässä ja tämä sohi minua veitsellä, yritin puhua asioista, mutta "Minä en jaksa kuunnella", on nykyisin hänen iskulauseensa, eihän asiaan vieläkään kukaan puutu millainen rääkkääjä äitini on.
 Näytin kuvan kun äitini osoitti minua veitsellä painottaakseen sanomaansa, "Minun ei tarvitse kantaa mistään vastuuta", poliiseillekin, jotka eivät reagoineet asiaan mitenkään, kuin että "No, ei noin saisi tehdä." 
Kysyin isoveljeltäni, että oliko joulua äidillä, oli ollut. Kysyin tietääkö hän, että siskonsa joutuu vankilaan, sanoi, että ei tiedä, ihmetteli. Kyselin uudestaan, että olenko koskaan ollut huono lemmikeillemme, en ole ollut, isoveli uskaltaa puhua vain sen verran, että "Liisaa ei kohdeltu koskaan normaalisti." Kysyin, että onko isoveljellä vieläkään edes vuotta työkokemusta, ei ole, hänelle kaikki maksetaan valmiiksi, joten en ymmärrä tätä tilannetta...
 Onko suotavaa, että yksi mieleltään kiero ihminen rääkkää omaa lastaan? Mielelläni katkoisin lopullisesti äitiini välit, mutta kuten olen sanonut, äitini ei päästä minua sairaasta vaikutuvallastaan pois, elämään omaa elämääni... tuskin on yllätys, että sitä itsemurhaa on tullut yritettyä ja mietittyä näiden asioiden takia, tottakai nyt olisi kreivin aika saada asia näyttämään sille, että nyt se "koirantappaja" löysi omatunnon ja riisti itseltään hengen, sairasta.

Jos jollain on yhteystietoja asianajajiin ja lääkäreihin, joita ei puhuta tai makseta puolelleen, toivoisin yhteydenottoja

 loxyivy@gmail.com

Read More

§ Tuomittu syylliseksi §

Sanotaan näin, että minulla on pelikortit loppuneet, joten puhun suoraan, miten kummallinen on suomalainen oikeusjärjestelmä.
Kerron aluksi saatteeksi nykyisen versioni ja laitan aiemmat versiot loppuun, jotta voidaan todentaa, etten valehtele, en ole sellainen ihminen, joka asettuu tahallaan uhriksi, mutta valitettavasti on sanottu, että koko elämäni on rikosasia, jota en voi kieltää.
Minut on siis tuomittu eläinsuojelu rikolliseksi, vailla näyttöä ja lavastajat itsekin nauroivat, että saivatpahan valehdeltua minulta koiran, sekä asunnon alta. Mielestäni häiriintyneiden ihmisten tekoja. 

En osaa sanoa, miksi nykyiselle lähipiirilleni on kovin tärkeän oloista, että minulla ei olisi elämässäni ketään.
Olen todistanut 6 -vuotiaana kun äitini silloinen miesystävä heitteli meidän koiranpentua pitkin seiniä ja roikotti hännästä, koita annettiin pois sillä välin, kun olimme käymässä isäni luona.
Isä osti meille borderterrietin lohdutukseksi, jonka äiti käski antaa pois. 
Väkivalta siirtyi koiranpennun jälkeen minuun, johon ei valitettavasti puututtu. Ensimmäinen potku mahaan sattui kun oli lapsella asiaa aikuiselle, mutta äidin mies puhui puhelimeen ja potku oli voimakas. Äitini sanoi, että mitäs menit häiritsemään, pyysin, etteivät he menisi naimisiin, mutta meidät lapset pakotettiin sitten ottamaan tämän äidin miehen sukunimi.
Yrittivät pakottaa sanomaan isäksi, mutta kerran sanoin ja tuntui pahalta, mies ei ollut isäni, isäni ei rääkkäisi eläimiä tai hakkaisi lastaan. Väkivalta yltyi äitini ja miehen ostettua omakotitalo. Minua hakattiin usein milloin mistäkin syystä.
Minulle muodostui turvaksi naapurin koira Axel, joka oli rottweiler - hovawart - sekoitus. Muistan, kuinka minua pelotti yöllä ja menin naapuriin, koska heidän luonaan oli turva ja katsoivat jalkapalloa. Seuraavana päivänä sain tuomion aresti, koska häiritsin naapureita, vaikka naapureista oli outoa, että pikkulapset jätetään yksin. 
Mies ei antanut meidän käydä sukulaisissa, rikkoi aina auton.
Äitini ajoi melkein kuolon kolarin ja jäimme sadistisen isäpuolen rääkkiin. Todistin, kun äitini kuntoutui pyörätuolista, että mies hakkasi äitiäni samassa kohtaa, missä oli yrittänyt vääntää niskani nurin, leikin, että minulla olisi vessa hätä, jotta saisin huomion herpaantumaan. Tapauksen jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle, jonne tämä mies meitä vainosi ja varasti äitini auton ja ajoi sen ojaan, tekijä oli selvä, mutta ei löytynyt todisteita.

Äitini osti omakotitalon vähän syrjemmästä, jonne otin meille kissan kun kuljin tätini mukana maatiloilla, kun hän oli maatalouslomittaja. Tietenkin halusin sitten myös koiran, koska talon pihassa oli koiran koppi. Kävin 4h - dogsitter koulutuksen ja äitini hankki vähän vanhemman 1,5 vuotiaan, koiran minulle syntymäpäivälahjaksi. Minua harmitti, ettei koira saanut tottua sisällä olemiseen ja jos oli sisällä, sitä piti pitää hihnassa. Äitini tapasi sitten miehen, joka inhosi koiria, ja katsoin eräänä aamuna kun olin kouluun lähdössä, että äitini ojentaa koirani ja mies keksipaketin, itkin hirveästi ja opettajakin sanoi, että teko oli todella julma. 
Kissani teki pentuja ja löytyikin sitten kuolleena tien varresta, äitini olisi halunnut hukututtaa kaikki pennut, mutta sanoin, että myydään ne edes 15€/kpl ja kaikki saivat kodin. Äitini ja veljeni pitivät mieluisensa pennun, olisin itse pitänyt vähän leveämpi päisemmän pennun, joka hippaa leikkiessä jäi hassusti joskus päästään jumiin kun sirompi mahtui pujahtamaan. 

Äitini mies, jonka takia Lilli koira annettiin pois, alkoi lähentelemään minua seksuaalisesti ja tätini haki minut aina viikonloppuisin heille, ja se oli mukavaa kun heillä oli iso kaukasianpaimenkoira, jonka kanssa tulin hyvin toimeen. Koira aina hinkkasi kuolat äitini miehen lahkeisiin ja mies alkoi vihaamaan onneksi tätini perhettä, joten sain todellakin olla tämän lähentelijän näpeiltä siellä turvassa.
Äitini kävi kerran päälleni kun tulin tätini luonta ja tiskasin rankaisu vuoroa kun en ollut kotona tiskaamassa. Tätini teki lastensuojelu -ilmoituksen, josta äitini ei saanut merkintää, koska kielsi käyneensä minuun kiinni ja opiskeli opettajaksi.
 Itse olin aloittanut tae-kwon-don, jotta opin torjumaan äitini lyönnit. Luokkakaverini äiti onneksi puuttui tilanteeseen ja sanoi, että koska heillä on tilaa, Liisan elatusmaksut laitetaan vuokraan ja Liisa saa oman huoneen, josta käydä peruskoulu loppuun. 
Olin asiasta todella kiitollinen ja kävin VIOLA:ssa puhumassa, joka oli väkivallasta vapaaksi -terapiaa, mutta sairastuin syömishäiriöön, koska sanottiin, että ymmärrä äitiäsi, en tähänkään päivään mennessä ole oppinut tätä naista ymmärtämään. 

Valmistuin peruskoulusta ja jouduin muuttamaan Mikkeliin ja samaan lukioon, jossa isoveljeni opiskeli. En viihtynyt lukiossa, äitin vaati, että menisin töihin, jotta maksaisin lukio kirjat, veljelleni hän osti ne ilman, että isoveljelläni on nykyisinkään työhistoraa edes vuotta, hän on kuulemma vain niin älykäs, toisin kuin siskonsa.
Masennuin kauheasti, mutta tapsin sitten ensimmäisen poikaystäväni ja hankin hänelle koiran syntymäpäivälahjaksi ja aloin itsekin sitten haluamaan omaa koiraa, koska nimellisestihän ostin koiran poikaystävälleni, kesyrotan olin käynyt meille aiemmin. 
Selasin netti -ilmoituksia ja löysin, että sijoitetaan brasilian terrieri, innostuin aivan kamalasti ja päätin ottaa tämän koiran.
En kyennyt luottamaan äitiini, joka oli yksinhuolta, vaikka hän on sitä käyttänyt vain aseenaan, että on raskasta olla yksinhuoltaja kun olisi ollut parempi,jos isäni olisi saanut olla osana elämäämme. Isäni toi kerran joululahjoja meille, josta äitini keksi tämän väkivaltaisen miehensä kanssa ajaa isällemme lähestymiskieltoa, ilmeisesti isäni yritti puuttua minun pahoipitelemiseen, jonka paljastumista he pelkäsivät, ensimmäisen kerran minulta kysyttiin mustelmista kun harrastin lapsena ryhmätanssia, mutta jouduin lopettamaan tanssin harrastamisen, ettei enää kyseltäisi mustelmien alkuperää. 
No, koiran hankkimiseen piti olla 18-vuotias, joten ajattelin, että äitini hävittäisi koirani kuitenkin, joten sanoin kennelin omistajalle, että olen jo 18 -vuotias, vaikka olin vasta 17 -vuotias, ajattelin korjata asian myöhemmin, en vain kehdannut sanoa, että minulta on myyty koirat milloin mistäkin syystä, että tämän otan nimiini. 
Erosin sitten silloisesta poikakaveristani ja jouduin muuttamaan äitini luokse takaisin, eikä asiasta oikein tullut mitään. Kävin töissä kahvilassa ja en tiedä olisiko ollut äitini mies vai kuka hakannut koiraani sillä aikaa harjalla. Tulin töistä ja sain soiton, että äitisi pyysi hakemaan koirasi pois, koska se pelkää harjoja. Juoksin surusta auton alle, en kestänyt. 
 Minut laitettiin sitten tarkkailuun ja sanoivat, että et juokse enää auton alle, ei kenenkään pitäisi kestää juuri eronneena, että se ainoa ystävä, koira annetaan pois. Äitini soitti sitten valheitaan ja maksoi n.3200€, että minulle kirjoitetaan hullun -paperit. Jouduin istumaan 4kk:tta aikuisten osastolla, joka oli todella sairas kokemus. Isäni oli tukenani, että ei Liisalle tarvitse mitään lääkkeitä syötättää ja oli tukena. Lääkäri kirjoitti sitten isäni olevan väkivaltainen pedofiili, että ainoa syyni rakastaa normaalisti isääni, olisi tämä, että meillä on niin kiero suhde. Asia ei ole totta, mutta, koska erikoislääkäri näin väitti, niin tottakai hänellä oli valta-asema. Asia satuttaa minua yhä, menetin isäni halaukset 11 -vuotta sitten. Minulle alettiin syöttämään neuroleptejä ja mittaamaan verestä, että varmasti olen tukevasti lääkitty. Minulta alkoi kadota kyky tuntea ja puhua, en jaksanut enää taistella, minut oli tapettu sisältä.
Oltiin potilasasiamiehiin yhteyksissä, olin kenneliin yhteyksissä, että en ole satuttanut koiraani, yritettiin huoltajuutta isälleni, mutta asiaa ei lähdetty ajamaan, koska keksittiin, että isäni olisi epäsopiva huoltaja, vaikka minua ei olisi olemassa, jos minulla ei olisi ollut ulkopuolisia, joihin turvautua äitini ja isoveljeni -symbioosin turmelemana, yksi näistä oli tietenkin isä. 
Asiaa ajettiin edes sen verran, että potilasasiamies ihmetteli miksi 17 -vuotias on aikuisten osastolla, katsoivat, että elämän ilo kadonnut, tiputtivat nämä neuroleptit pois, koska olin vain kuolaava kuori, tehtiin tutkimukset, että ei minulla ole mitään psykoosi -sairautta ja päästettiin vähän etuajassa pois nuorten puolelta, koska oli raskasta istua melkein 6kk:tta sisällä ja pihalla sai käydä vain 20 minuutin lenkeillä, jos jollain oli aikaa. 

Päästyäni pois laitoksesta, päätin, ettei se ole kaikkien paikka, yritin haastaa asian oikeuteen, mutta kuulemma erikoislääkäri oli ihan asiallisesti syöttänyt minut lääkkeillä psykoosiin, mielestäni todella sairasta. Opettelin puhumaan uudelleen 2-vuotta, sisäinen paniikki ja turvattomuus piti hyvin kauan otteessaan. 
Pyysin nähdä tätä brasilianterrieriä, joka juoksi heti syliini, vaikka en ollut nähnyt sitä 2 -vuoteen. Uusi omistaja oli oikein ihmeissään, että koira ei ole istunut 2 -vuoteen kenenkään sylissä, koska äitini ojensi sen pois sylistään kun olin töissä, sanoin, että eiköhän se tämä koira puhu totta, toisin kuin suurin osa ihmisistä. 
Uusi omistaja ei kuitenkaan halunnut antaa koiraani takaisin, koska oli nimennyt sen uudelleen jne. sai sillä näyttely voittoja.

Skippaan tästä nyt hieman vuosia, koska asiani on akuutti nykyisen koirani kanssa. 

Pääsin opiskelemaan graafista suunnittelua Tuusulaan, josta valmistuin, kun kävin uudet tutkimukset, että ei ole mitään psykoosi -sairautta, koska ihmiset haukkuivat minua, koska luulivat, että ei ihmistä turhaan pidetä 6kk:tta mielisairaalassa, no minua pidettiin, taaskaan ei löytynyt hulluutta, ei psykoosia, vaan kirjoittivat kuntoutus -suunnitelman, joka antoi taloudellista turvaa opiskella.
Valmistuin 2017 ja en halunnut jäädä maalaisena pks -seudulle, koska siellä suurimmaksi osaksi ahdisti, kaipaan maaseudun rauhaa elämääni ja omaa tilaa.
Sain avaimet edesmenneiden isovanhempieni tilalle, jossa ajattelin pitää sitten valmistujaiset ja laittaa Kaapelitehtaan taulut näytille, sain ihan hyvän todistuksen. Olin itselleni työharjoittelussa ja valokuvasin eurooppaa. 
Oli juhannus aatto ja ajattelin, etten yksin haluaisi istua kun karsin juhannus kuusen ja tein pienen kokon, isovanhempieni tila on melkoisen korvessa ja kuulin karhun siellä kertovan, että en ole yksin. No, en halunnut karhun kanssa vain istua juhannusta. Ajoin paikalliseen baariin ja tapasin siellä isäni pikkuserkun ja juteltiin niitä näitä. Sanoivat, että mennään taxilla sitten sinne suunnille, koska isäni pikkuserkku asui siinä mäen päällä, aika lähellä isovanhempieni tilaa. Asia eskaloitui kuitenkin siihen, että ns. rikollisjoukkona tunnettu porukka pahoinpiteli minut ja valehtelivat, että minä olisin riehunut, vaikka olin itse tupakalla kun raahasivat parkkipaikalle ja kiitos budoka -lajien, olen hengissä, ei ollut reilu tilanne kun 4 ihmistä hakkaa yhtä maassa makaavaa ihmistä. Setäni jäi nyt 2019 valheesta kiinni, että ajoi minut tarkoituksella valheilla pois isovanhempieni tilalta, valehtelemalla, että olisin varastanut mikron. 
Ajoin pahoinpitelyn jälkeen opiskelija asunnolleni Vantaalle ja kävin todentamassa vammat, röntgeniin passittivat.
Menin seuraavana päivänä sosiaalitoimistoon ja nämä alkoivat ilkkumaan, ettei kukaan selviäisi jos 4 ihmistä hakkaisi ja sanoivat, että olen hullu ja keksin kaiken. Piti sitten mennä lääkäriin ja lääkäri kävi katsomassa röntgenit ja kertoi, että kaularankani on melkein murtunut, en itse kyennyt puhumaan, koska olivat kuristaneet pahoinpitelyssä niin voimakkaasti, mutta lääkäri sanoi, että en ole hullu ja jouduin kävelemään takaisin autolleni noin 4km kinkaten, koska ylipainoinen tyttö oli istunut suoraan polvieni päälle, aikomuksena murskata polveni. Ei ollut mukavaa.
Etsin sitten halvimman mahdollisen talon, jossa oli sauna ja oma piha, nyt voisin hankkia koiran. 
Tein yksin muuton autollani ja peräkärrillä, ajoin pysähtymättä tai yhden pysähdyksen taktiikalla Vantaalta Ylistaroon. Olin todella väsynyt, mutta aamulla lähtisin hakemaan koiranpentuani, en saanut oikein nukuttua ja ajoin sitten Ylistarosta Riistavedelle hakemaan koiran. 
Olin maailman onnellisin, aloin säästämään koiran siruun ja passiin ja metsästysjouseen, kävin koiran kanssa melkein joka päivä 11km lenkeillä ja pysähdyttiin aina yhdelle kivelle, jossa tiesin myös nuoren suden joskus lokottelevan, muutaman kerran näinkin tämän metsästämässä hiiriä kun ajoivat heinää. 
Sainkin kuulla, että koska en ottanut vastaan töitä 7 päivää -lehdestä, minut laitettiin karenssiin, mutta karenssi oli laiton, koska olin saanut työtarjouksen 28.8 ja aloin kirjoittanut vuokrasopimuksen 26.8, joten minua ei voitu pakottaa jäämään työn perässä ilman asuntoa pks -seudulle. Minut pakotettiin irtisanoutumaan ammattiliitostani myös. 
En tuntenut pohjanmaalta oikein ketään ja kävin välillä viereisessä baarissa, jotta tapaisin ihmisiä. 
Tämä menee nyt todella kurjaksi tämä tarina, mutta tapasin erään perheenisän, tämän kaveri nukkui pöytään ja pyysi mukaan jatkoille, epäilin hieman lähteä, mutta mies vakuutteli, että ei ainakaan lähentelisi, koska hänellä on vaimo ja minun ikäinen tytär.
Toisin kävi ja mies alkoi kaverinsa mentyä nukkumaan huutamaan, että hänellä jo seisoo. Miehet pahoinpitelivät minut ja sain soitettua hätäkeskukseen ja paikalle laitettiin taxi. Makasin viikon sitten asunnollani ja sain sitten kerättyä voimia mennä terveyskeskukseen, ottivat kuvat ja passittivat aivokuviin, koska olin saanut aivotärähdyksen. 
Menin pyytämään sitten rauhoittavia ja unilääkkeitä, koska olo oli aivan kamala. Lääkäri nauroi, että keksin kaiken ja näkisin vain pikku-ukkoja, enkä osaisi ajaa autoa, nämä sanat saivat minut ottamaan kipinää ja lähdin kotiin. 
Minut oltiin sitten kirjattu jo hulluksi ja hakivat väkisin pakkohoitoon. No istuin siellä 1,5 viikkoa. Asiasta teki aivan kamalan se, että sosiaalitoimi alkoi kiusaamaan "Liisa kun on nyt lukittu mielisairaalaan, voidaan merkata, että jättänyt koiransa heitteille ja se pitää sijoittaa omistajaltaan pois 30minuutissa."
Onneksi enoni sanoi, että ei taas viedä Liisalta koiraa pois, että hakevat vaikka 400km päästä jos noin on ihmistä kohdeltava... Koira oli sitten hetken kennelissä, jonne joku yritti valehdella, että koira voisi huonosti, koira on aina voinut hyvin, joten onneksi oli selkärankaa kennelin - pitäjällä sanoa, että tämä on Liisan koira ja Liisa hakee sen takaisin kun pystyy.
Tapasin mielisairaalassa erään sotilaspoliisiksi koulutetun miehen, jolla oli myös koira, uskoin tämän miehen hyvyyteen, mutta koko suhde oli fiasko. Luovuin omasta asunnostani ja heti kun muutimme saman katon alle mies ilmoitti, että haluaakin polyamoriaan, eli monta kumppania, mitähän minä tekisin kenenkään avopuolisona sitten jos tämä haluaa monta kumppania? Olo oli pettnyt.
Mies sytytti asunnon 2 kertaa palamaan ja yritti myrkyttää ruokiani, olo oli todella tukala, kun kerroin asioista eteen päin, alettiin minua taas maalaamaan hulluksi, mutta ihmiset, jotka tietävät tämän miehen, sanoivat, että eivät ihmettele sen miehen olevan täynnä rumia temppuja, että kyllä Liisa puhuu totta. 
Tappo uhkaukset ja muut olivat minulle liikaa ja sain muutettua Ylöjärvelle hätämajoitukseen. 
Minulta oli kadonnut puhelin ja avopuolison tulot pienensivät omani.
Minulla oli 15€ kun saavuin uuteen asuntoon, mutta pääsin pois kamalasta suhteesta. 
Kiusa ei loppunut kuitenkaan, joten laitan tähän nyt liitteeksi aiempia kirjoituksiani, koska tämä asia on minulle hyvin raskas, minulta vietiin ajokortti, vaikka kävin puoltavin lausunnoin 3-vuotta ajokortti seurannassa, juuri sen takia, kun tämä eräs lääkäri kertoi, että näen muka vain pikku-ukkoja...
28.07.2018
"Hiisi on ollut minulla pennusta asti. Tämän hain Riistavedeltä, koska oli mennyt karjalankarhukoira ja suomenpystykorva kenneleillä tekemään ns. vahinkopentuja.

Minulla on lapsesta asti paljon kokemusta eläimistä, jotka ovat minulle suurempi ilo elämässä kuin ihmiset ovat olleet.
 Rakensin Ylistaroon koiralleni pihalle aidan, jossa sai juosta vapaana.
Kävin myös joka päivä 3 tuntia lenkillä, autolla mitattuna n. 11km lenkin. Totutin koiraa myös ilma-aseeseen, koska olen metsästätystä harrastavasta suvusta ampumalla tarkkuutta tauluun, vaikka jousimetsästyksestä olen kiinnostunut…
Silloi Ylistarossa tapahtui tämä episodi kun ”julkisuuden stauksella” oleva henkilö yritti väkisinmaata minut huutamalla, kuinka hänellä jo seisoo, josta hätäännyin ja soitin partion paikalle, mutta sinne laitettiin vain taxi ja minä sain aivotärähdyksen, koska tämä mies väitti minun varastelleen talosta, joten he alkoivat pahoinpitelemään minua.
Pystyin viikonpäästä vasta kävelemään ja kävin todentamassa vammani, mutta tutkinta päätettiin siihen, että olen lyönyt vain pääni oven kulmaan. Minulle yritettiin silloin kirjotuttaa taas hullunpapereita Törnävällä, mutta tilasin neuropsykologi lausunnot, että en ole psyykkisesti sairas, joten heillä ei ollut enää tekosyitä pitää minua siellä.
Lääkärikään ei kuunnellut minua yhtään vaan kirjoitti, että Riihimäeltä tilaa asiakirjoja, vaikka tilasin ne Pieksänmäeltä, asperger ja ADD -piirteisyys. He yrittivät silloinkin riistää minulta koirani, mutta koira vietiin Lotlaxintielle Vöyriin Kenneliin, koska Sesy väitti, että koira voisi huonosti, mutta kennelissä sanottiin, että koirassa kun ei ole mitään vikaa, että se pitää palauttaa omistajalleen takaisin, että valheet ei auta nyt.
Jos suoraan sanotaan, niin koirakin on yrittänyt ”tappaa minut” kun pentuna oli tätä metsästyskoiran uhmaa, että kävi naamaan suoraan kiinni, joten jouduin nukkumaan työntökärryjen alla, mutta en todellakaan missään vaiheessa ole satuttamalla satuttanut, vaan joutunut laittamaan maahan ja kyllä se on normaalia opettaa pureva koira, että pureminen sattuu näykkäämällä takaisin.  Hiidellä on Evidensialta rokotuskortti, jota pidän omaeläinlääkäri asemanani.
En tiedä miksi tämä kunnaneläinlääkäri oli päälläni kuin yleinen syyttäjä, että olen yhteiskunnan elätti ja huono ihminen, ei persoonat kohdanneet ollenkaan tämän A.P:n kanssa.
Minulla ei tuosta illasta jolloin olin ”tappamassa koiraani” ole muistikuvia, mutta tuossa eräs henkilöt tunteva nainen tuli sanomaan, että miksi ne ovat niin idiootteja, että tahallaan sinulle sitä viinaa juotattivat ja lähtivät sitten karkuun.
 Asiassa oli ollut minuun kohdistuvaa kiusaamista, kiinni pitämistä ja haukkumista, josta lienee olen provosoitunut, mutta tosiaan ihmiset ilman taka-ajatuksia kysyivät, miksi ei voinut niin kuin kaveria ei jätetä -meiningillä viedä toista vaan nukkumaan?
Asiassa on todella paljon epäselvyyksiä, mutta todellakin kiellän, että aikomukseni olisi ollut koirani tappaa.
Tämä yksi Hxxx nainen, joka oli luonani käynyt pesettää pyykkejä yms. väitti, ettei minulla ole koiralleni edes kuppeja, no kyllä on. Ja aina tarjolla vettä ja nappoja on yleensä myös aina kun ei liika syö. Tämä nainen nyt yritti taas olla kaveriani, koska hänellä ei ole rahaa, ei kahvia, eikä tupakkaa, sanoin, että hän on loukannut minua niin verisesti, että valitsen itse seurani, kun alkoi manipuloimaan, että minulla ei tule koskaan olemaan ainoakaan ystävää, estin tämän ihmisen numeron, koska tosiaan väitti, että minulla ei niitä kuppejakaan olisi koiralle. 

Tämä Hxxx nainen on itse menettänyt kaksi jotain Leonbergikoira sekoitustaan, joten no tavallaan ymmärrän miksi haluaa sitten pilata muiden elämää, mutta raukkamaista. Minulla kun meni tuossa auto rikki ja otin sitten yhteyttä poliisin aiemmin tästä J.L, joka yritti minut raiskata tarjoamalla muka apua autoni kanssa, niin tämä Hxxx on seurustellut tjnt. joskus tämän L:n kanssa ja olen joskus kuullut iltalenkillä naisäänen huutavan, että ”se oli sinun ideasi” tuosta 2 talosta, jonka yläpihassa tämä episodi lähti käyntiin, että mitä lie juonia on, mutta jätän ne ihan oman arvoonsa. Asiassa nyt käsitellään tietenkin koiraani.
En ole koskaan pitänyt tästä H.T:sta, joka on yleisesti haukkunut ja halventanut minua, joten ihmettelen kovasti, miksi hänelle on annettu koirani edes yöksi, koska en itse antaisi hänelle edes kaktusta.
Tampereella kun pääsin putkasta, minulle sanottiin, että voit hakea koirasi. H.T kuitenkin panttasi koiraani, eikä tuonut sitä näytille, joten jouduin jäämään parkkialuelle, että koiraani ei viedä. Koira juoksi syliini ja nuoli naamani. Koira kuitenkin vietiin ja A.P ei ollut oikein muuta kuin haukkua minua siitä, että takajalan kannuskynsi on pitkä ja että vähävaraisilla ei saisi olla eläimiä.
 Rokotukset ovat kunnossa ja leikkaan kyllä koirani kynnet, jos ne liian pitkät alkavat olemaan. Minulle, sekä koiralleni on aiheutunut tarpeetonta stressiä. Minulle sanottiin, että koska asia on sana sanaa vastaan, niin minun ei tarvitsisi maksaa kuluja tästä asiasta. Minun tukenani on ollut P.V, joka on nähnyt tämän ”potkitaan potkittua” asetelman ja sen, että ihminen yrittää korottaa omaa asemaansa osoittelemalla jotakuta toista huonommaksi. Minulle poliisit tosiaan soittivat torstaina, että hae koirasi. No minulla ei ole autoa enää, niin en voinut hakea, mutta tämä Bxxx koirahoitaja J.P sanoi, että ei usko minua, että perjantaina vasta uskoo jos viranomainen hänelle soittaa… Perjantaina Pxxx uhkaili tuon A.P:n kanssa, että jos ei ole rahaa niin en saa koiraani, että pitää heti lähteä hakemaan käteisellä heille 290 euroa.
Sanoin, että joo tuo koira. Hän toi koiran, mutta jätin maksamatta, koska sitä ei minulta viranomaiset vaatineet, koska asia piti tutkia… rahaa vativat Axxx ja Jxxx. Minulle huudettiin kurkkusuorana, että sitä rahaa tänne yhteiskunnan elätti ja eivätpä muistaneet palauttaa Hiiden valjaita ja hihnaa. Koiran turkki oli stressistä törröllä ja koira juoksi taas syliini ja en tältä nylkytystä ole sietänyt niin oli niin innoissaan, että hyppeli nylkyttelemään kun nämä sen Bxxx:lta palauttivat, että taitaa koira puhua puolestaan.
En kyllä enää koskaan halua Bxxx:kin bisneksiin sekaantua kun ei näytä olevan intressinä kuin varakkaiden hyväveli kerhot.
Jos olen paininut koirani kanssa, niin minulla on hampaista tai kynsistä jälkiä, tässä tapauksessa minulla oli vain ihmisistä tai kolhuista peräisin olevia mustelmia ja vammoja, häntäluuni tuntui aralta kauan.
Että enpä usko pahemmin painineen koirani kanssa tuona iltana.
On tieteellinen fakta, että muisti  meneeja agression nousee tietynpromille rajan ylitettyään ja se oli sellainen vahinko känni kun tiedän, ettei minulle viina sovi. 

Käyn terapiassa kyllä, koska minua itse alettiin pahoinpitelemään isäpuolentoimesta ja katsoin 6 -vuotiaana kun tämä pahoinpiteli meidän Lola koiraamme, joka tuntui silloin jo pahalle, että en kyllä rääkkää mitään eläintä. Tätä Lola koiraa roikotettiin hännästä ja tungettiin naama kuseen ja paskaan, mutta itse en ole sellaisia menetelmiä koirani kanssa harjoittanut vaan nappasin niskasta kiinni ja vein pihalle kun katsoi silmiin ja kusi matolle, sen jälkeen ei ole sisälle tarpeita tehnyt.
Tiedän, että minulla on joku syyte ja väite brasilianterrieri jupakasta, jossa on äitini ollut osallisena kun olin eronnut joskus vuonna 2007 ja asuin silloin poikaystävän kanssa ja hänelläkin oli koira. Erottuani äitini kissa raapaisi tätä brasilianterrieriä silmään ja se sai silmätipat. 

Olin halunnut käydä kaverillani, jonka äiti pelkäsi koiria, joten äitini lupasi sillä aikaa katsoa koiraani. Hän alkoi kuitenkin soittelemaan kenneliin, että jätin koirani heitteille ja lähdin kaverilleni jne. Kennelistä soitetiinkin, että äitisi soitti, että koirasi on hänen luonaan heitteillä, ihmettelin asiaa, koska tämähän lupasi sitä katsoa.
 Tulin sitten töistä ja äitini oli valehdellut minun hakanneen koiraani harjalla, mutta en ole koskaan sellaista tehnyt. Koira vietiin pois ja minä juoksin autonalle yrittäen itsemurhaa. Näin tämän brasilianterrierin 2 vuotta tapauksen jälkeen ja se juoksi syliini. No ihmetteli uusi omistaja kovin miksi se juoksee eläinrääkkääjän syliin kun ei ole 2 vuoteen istunut kenenkään sylissä….
Että kantani on nyt tämä, että koska olen vielä melko vähävarainen, niin minua poljetaan sen takia.
Pahaa en ole eläimille tahallaan tehnyt ja tarkoitus aloittaa metsästys tässä Hiiden kanssa, mutta nämä asiat syövät minulta energiaa. Toivottavasti kantani on tässä nyt selvä, että rakastan koiraani, se on perheenjäsen se on hyvin koulutettu ja ei ole mikään riepoteltava tavara. Olen käynyt koirani kanssa paljon nyt uimassa ja meillä on ollut taas mukavaa. 

Asiastakin kritisoitiin, että ottaisin koiraani Hämeenlinnaan, jossa minulla oli työvuoro anniskelussa, mutta koirani tutustui kaverini Akita-Rotweiler koiraan ja lenkitin molempia välillä ja mukavaa oli, mielestäni koirakin voi matkustaa omistajansa matkassa, koska ollaan tiimi Lissu & Hissu. Minua ei oikein innosta tämä eläinlääkärin uhkailu, että jos eivät saa rahoja, joita haluavat niin kirjaavat törkeitä asioita ja eläin tullaan vielä riistämään minulta pois, vaikka taas lavastetulla tapauksella ja kertomuksilla, sanoin olen varmaan agressiivinen ollut, mutta tietääkseeni näitä ihmisiä kohtaan kun sanoin, että minut on raiskattu 2 kertaa mitä tiedän, niin olivat alkaneet ilkkua ja seuraavana päivänä sain kuulla, että olen kertonut minut olleen raiskattu 28 kertaa, jonka kaveri, joka ennen episodia lähti paikalta sanoi, että ne kyllä valehtelee olihan se sillo vielä paikalla ja 2 kertaa sanoin niin käyneen, mutta raiskaaja ei ole saanut tuomiota…. Että ”tervettä” heiltä…. 

Tässä vähän lajityypillistä infoa ja muutama kuva kuinka elämä on mennyt koiran kanssa, eläimiä ei ole satutettu kuvien yhteyksissä…. Kiitos ja anteeksi, mutta en todellakaan ota vastaan jotain yritti tappaa koiransa syytteitä tässä, kuulemma olin ihan radioonkin päässyt? Jo aiemmin joku nainen on tullut kysymään hakkaanko koiraani kepillä ja kaaduin pyörällä ja noiduin niin joku nainen alkoi inisemään siinä kun kysyin miksi se siihen jää tuijottamaan, että en hakkaisi koiraani, uhkasin kyllä ennemi hakata sen naisen jos alkaa sellaista väittämään, niin nyt sitten saivat tälläsen juonesa läpi ku olen jo aiemmin kokenut häirintää ja kiusaa asiasta, mutta olen vain ihmetellyt, enkä aavistanut, että eskaloituisi tälläiseksi, mutta postittivat valjaat ja hihnan takaisin ja ei enää ikinä mitään yhteyksiä Bxxx:sin koirahoitolaan minun osaltani.
SUOMENPYSTYKORVA: Rotumääritelmän mukaan suomenpystykorvan kuuluu olla vilkas, rohkea, tarmokas ja peräänantamaton metsästyskoira.^[4] Se on hyvin uskollinen omistajalleen. Vieraisiin se suhtautuu usein epäluuloisesti, mutta rodun luonne on viime aikoina kehittynyt avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi.^[3]

Rodulla on melko voimakas vartioimis- ja reviirinpuolustusvietti. Suomenpystykorva haukkuu herkästi, joskus jopa häiritsevästi, mikä selittää rodun vähäisen suosion taajamissa. Suomenpystykorvia voi käyttää myös seurakoirina, mutta voimakkaan metsästysviettinsä vuoksi se voi turhautua, jos ei pääse työskentelemään metsästyksessä tai muussa rodunomaisessa toiminnassa.^[5]

Metsästyksessä rodun valtteja ovat hyvä haju- ja kuuloaisti, nopea reagointikyky, kestävyys, metsästysinto ja hyvä yhteistyö metsästäjän kanssa.^[6] Se löytää alueen linnut tehokkaasti ja varmasti
- Wikipedia


KARJALANKARHUKOIRA:

Karjalankarhukoira on hyvin rohkea ja peräänantamaton koira. Se tunnetaan sitkeänä, sisukkaana, valppaana, urheana ja omalla tavallaan myös hyvin älykkäänä ja oppivana koirana. Se on itsevarma ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia koiria kohtaan. Ihmisiin sen tulee suhtautua kuitenkin aina ystävällisesti, joskin vieraita kohtaan se voi aluksi olla hieman varautunut. Karjalankarhukoira on muuttunut alkuperäistä avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi, mutta kuten kaikki koirat, sekin tarvitsee kunnollisen sosiaalistamisen ja peruskoulutuksen pystyäkseen työskentelemään hyvin yhdessä omistajansa ja muiden eläinten kanssa. Koulutuksessa on oltava päättäväinen, mutta ei ankara, koska kovakourainen omistaja menettää koiran luottamuksen. Koira on myös fyysisesti voimakas, ja omistajan on kyettävä pitämään se hallinnassaan. Rotu on jalostettu toimimaan hyvin itsenäisesti. Karjalankarhukoiraa on perinteisesti pidetty rotuna, joka pitää metsässä kohtalaisen hyvin yhteyttä isäntäänsä. Nykyisin tavataan kuitenkin yhä enemmän "ylisitkeitä" yksilöitä, jotka hakevat ja haukkuvat riistaa lukuisia tunteja ilman yhteyttä omistajaansa.

Perhekoirana karjalankarhukoira on uskollinen ja rakastava. Se on valmis suojelemaan perhettään ja on myös hyvin nöyrä koira. Se on leikkisä ja tulee myös toimeen lasten kanssa. Tästä syystä sitä ei tulisikaan jättää yksin tarhaan tai pihalle narun päähän. Toisaalta karjalankarhukoira ei lainkaan sovellu pelkäksi sohvakoiraksi sisätiloihin – se on ulkoilma- ja metsästyskoira, joka tarvitsee paljon tilaa ja tekemistä sekä omaa rauhaa. Myöskään pelkäksi seurakoiraksi karjalankarhukoiraa ei suositella: jalostuksessa metsästysominaisuuksien vaaliminen on keskeisellä sijalla. Pitkästyessään koira saattaa kaivaa pihamaan uuteen uskoon tai karata.

Karjalankarhukoiralla on voimakkaan metsästysvaiston lisäksi myös vahva vahtimisvietti. Joillakin yksilöillä voi esiintyä myös puolustusviettiä. Karjalankarhukoiran kanssa voi metsästyksen ohella käydä vetokoirakokeissa, tottelevaisuuskokeissa (TOKO) tai pelastuskoirakokeissa. Myös agilityn harrastaminen on mahdollista - Wikipedia."

01.09.2019

"Niin olen esittänyt kantani tähän oikeushaasteeseen, että haluan rikosilmoituksen tästä tekijästä.

Asia on ihan perätön. Hxxx, joka väitti, että ei ole muka edes kuppeja koiralle yritti olla taas ystäväni vierittämällä vastuun ”Ne oli ne muut!”, lauseella kun kysyin miten kehtaa asian jälkeen tulla pyytämään tupakkaa ja kahvia. Minulla on aina ollut kyky olla eläinten kanssa ja lapsesta asti olen niiden kanssa viettänyt aikaa. Minua ottaa sydämeen nämä valheet.
Hiisi on minulle todella rakas. Asia on ottanut päähän siitä asti, kun jouduin raiskauksen yrityksen kohteeksi Ylistarossa. Henkilöllä on ”julkisuuden henkilö” -status, joten paikalle laitettiin silloin taxi ja minut vietiin vain kotiin, vaikka kun, kykenin pahoinpitelyn jälkeen taas liikkumaan, jouduin aivokuviin, koska olin saanut jonkin asteen aivotärähdyksen ja pahoinpitely jäljetkin todensi Ylistaron lääkäri, vaikka asia sitten ratkaistiin, että olen lyönyt pääni seinään, minulta jäi pahoinpitely paikalle pipo, jonka pyysin paikantamaan, että mistä olen hätiä soittanut. 

Sitten menin psykologilla, jossa lääkäri oli no, samaan aikaan opiskelleet sanoivat, että ”ihan m*lkku äijä” kun pyöriteltiin siellä Törnävällä asiaa. Lääkäri vain nauroi minun elämälleni, kun kerroin ja pyysin paniikki häiriö reseptin uusimista ja unilääkkeiden uusimista, sillä en ollut saanut pahemmin unta pahoinpitely asian jälkeen. Sitten alkoi tämä minun hulluksi leimaaminen, Sesy:ltä tuli joku nuori tyttö väittämään taas, etten pitäisi koirastani huolta, olin rakentanut sille pihalle aidan, jossa oleskeli vapaana ja käytiin 11km lenkeillä, joihin kului aikaa n. 3,5 tuntia.
Koira vietiin sitten kun minä olin muka hullu, jota ”ei tietenkään” perheen isä yrittänyt raiskata, vaan keksin muka kaiken, niin Lotlaxintielle Vöyriin -kenneliin. Kennelin omistaja sanoi Sesy:läiselle, että ”Ei tarvii valehdella, tämä koira voi hyvin ja on omistajansa koira.” Minut kun teljettiin tuonne mielisairaalaan silloin, jotta rikkaat saavat rauhassa etsiä uhreja, joilla ei ole perhettä, joille esittää kivaa ihmistä, kun yrittää raiskata näitä nuoria naisia illan pääteeksi, niin tuota noin… 

No sitten sossu kehtasi alkaa kiristää, että koira on heti sijoitettava 30minuutissa uuteen kotiin. Soitin tädit ja enot läpi, että ei näin voi tehdä, enokin oli sitämieltä, että voivathan he 400km jos ihan pakko on lähteä auttamaan, että ei ihmisiä nyt ihan silleen kohdella. Täti sanoi, että ”joo, jos Liisa ottaisi sitten uuden koiran vaan kun eihän koira ole kun kauppatavaraa elävän ja tuntevan olennin sijaan” -suivaantuneena, koska on nähnyt miten äitini riepottaa ja rikkoo valheillaan ja esittämisellään minun elämääni. 

Kyllä tätini on ollut vihainen kun aina äitini ottaa koiran minulle synttärilahjaksi ja jos hänen miehensä pahoinpitelee (Lola) tai ei vaan tykkää koirista, on tämä valmis tekemään kaikkensa, jotta mies säilyisi hänen elämässään, niin kuin antoi keksipaketista (Lilli) koirani pois. Itkin kauan asiaa. Koira ei saanu olla sisällä vapaana, joka harmitti minua ja äitini kun on kiusaaja tarjosi minulle 12 -vuotiaana käyttämääni takkia, kun olin 24-vuotias, sanoin, että eihän se minulle enää mahdu ja ”tiedätkö miksi siinä on reikä taskussa?”, Lilli oli syönyt sieltä huulirasvani aikanaan kun oli eteisessä kiinni. Olen itse nähnyt kyllä eläinoikeus rikkomuksia, mutta en niihe ite ole syyllistynyt.  Kyllä olen ollut varpaillani mistä alkavat mitäkin valheita keksimään. 

Olen ollut noista naapureistani häiriintynyt, kun ovat käyneet uhkaamassa tappaa, koska olen muka yrittänyt tappaa koirani… Mielenkiintoista, vaikka olen katkaissut välini näihin ihmisiin, niin tämä, joka uhkasi minut tappaa, seurustelee naisen kanssa, joka on myöntänyt pahoinpidelleensä pikkusiskonsa koiran. Myös tältä Hennalta, joka valehteli, ettei koirallani olisi kuppeja, on viety kaksi isoa koiraa pois. En vaan jaksaisi olla tälläisen kiusan kohteena. Olen yrittänyt yli varoa koirani kanssa hetken, mutta koirani riehaantui minua puremaan, joten täytyi itsekin sitten taas purra koiraa, että kyllä se sattuu se pureminen, koska sellainen on yksi koulutus menetelmä, kyllähän koira siitä vähä vinkaisee, emokoiratkin niin kouluttavat varomaan hampaitaa, mutta olen siten koirani kanssa samaa mieltä, että hän ei sitten minua pure. Olen käynyt koirapuistossa ja kyllä koiralle pitää joskus olla periksiantamaton ja selättää tämä, koska siitä ei tule mitään jos koira luulee olevansa lauman johtaja. Koiralla ei ole mitään häiriökäytöstä. Minusta tämä nyt on ihan järkyttävän loukkaavaa ja voisi perua tuon syytteen. Eläinlääkäri ja J.P uhkailivat minua, että pitäisi juosta käteisellä 290 euroa heille, konstaapeli soitti niille, että asia on tutkittu, eikä koirassa ole vikaa, eläinlääkäri sanoi, että kannus kynsi on vähän pitkä. 

Minulle unohdettiin palauttaa koiran hihna ja valjaat ja koiran turkki oli stressistä törröllään.
Ei vaa oikee nappaa nämä väitteet kun menee nuo naapurit valheineen aika pitkälle, esim. kun tämä eräs mies uhkasi minun tappamisella, niin väitti samalla, että puhun kaikille, kuinka he kurkkivat tikapuilla minun ikkunastani, kyselin, että nyt menee jo niin pehmeiksi puheet, että kuka tollasta keksii väittää? 

No ite keksivät sen, joten minusta ihan törkeää kaikki.Kertomuksesta puuttui oikeus salista kohta kun Oxxx98 kertoi "juosseensa Liisaa päin, jolloin tämän ote kirposi koirasta!",  "Liisa on vain skitsofreenikko, joka näkee menninkäisiä!" . "Liisa yritti ryömiä tilanteesta pois kun oli 4veto päällä, niin kännissä!" Minä en muista kun sitten, että roikuin Hiiden valjaissa ja Kxxxpi oli siinä.  Sitten tuomari luki kaikki minun syyksi, että koira oli karannut, vaikka aina siinä on ollu se Txxxn... "Liisa on tahallisuuttaan tai huolimattomuuttaan päästänyt koiran irti ja Liisa on viety M1 -lähetteellä, mutta on ollut ohi menevä paniikki kohtaus."

Eli toivoisin yhteyden ottoja ihmisiltä, jotka voisivat auttaa.
Minulta rikottiin auto Ylöjärvellä asuntolan parkkiin, enkä saanut alkaa itse valvomaan, tuomion takia en päässyt opiskelemaan turvallisuus alan -perustutkintoa, mutta pääsin koulutukseen kun maksoin itse ja sanoivat, että tuomio pitää purkaa alta kuitenkin, jotta työllistyt.
Asianajaja minulla oli, joka ehdotti tuomion purkamista ja vahingonkorvauksia, en päässyt tapaamiseen, koska myönsivät ajo-oikeuden 13.8.2019 ja soittivat seuraavana päivänä, että ei me halutakkaan sulle myöntää tätä ajolupaa, sain yhden lastin tuotua tavaroitani ja nyt uhkaavat realisoida omaisuuteni, joka ei kyllä tule käymään laatuun, koska olisin hakenut omaisuuten autolla. Sosiaalitoimi ei auta, sosiaalityöntekijä vei jopa lautakuntaan asti, että kyllä ihmiselle kuuluu omaisuutensa, mutta eväsivät hakemuksen. Nyt minua vaaditaan 03.01.2020 vankilaan, olen erakoitunut ja masentunut, en tiedä mihin laitan koirani siksi aikaa edes hoitoon, kun itse istuisin "koirantappajana" vankilassa...

Yhteyttä voi ottaa e-maililla: loxyivy(at)gmail.com

Read More