keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Tyttö, joka ei kasvanut aikuiseksi

Kerron tässä äidistäni. Biologisesti hän on äitini, muuten hän on suurin kiusaaja, jota tiedän. Hän on lähellä ja hänellä on pelottava maski, hän on "äiti". Henkisesti- ja psyykkisesti hän on sairas ihminen, jota ei auteta. Minulle on sanoneet hyvät ihmiset, että "Äitisi pitäisi hankkia oma elämä, ei kupata tyttärensä sielua ja äitini kuuluisi vankilaan." Kummallista on, että minun pitäisi mennä vankilaan täysin keksityn tapauksen pohjalta. Oikeusjärjestelmä ei tue lapsen oikeuksia jos ihmisen kykyä olla vanhempi ei tarkisteta. En vieläkään ymmärrä, miten ja miksi äitini sai huoltajuuden itselleen. Äitini petti isääni, jonka takia erosivat. En muista kuin, että mies oli ilkeä, mutta käytiin Espanjassa. Sitten muutettiin Mikkeliin ja isä vei meidät lapset luistelemaan. Sitten muutettiin Jyväskylään. Täti hankki lapsille koiran. Äiti tapasi uuden miehen, joka alkoi hakata koiranpentua, sitten tosiaan minua kun koira annettiin pois. Äidin äiti oli joutunut jo aiemmin puuttumaan fyysisesti kurittavaan äitiini, äitini katkaisi omaan äitiinsä eli mummooni välit ja otti tämän auttamaan elämäänsä takaisin kun hänellä oli uusi mies. Äitini ostaa ympärilleen aina kulissit, joissa hän muovaa itselleen sopivaksi asiat, joka estää asioiden käsittelyn. 
Äitini ei koskaan sopinut eroa isäni kanssa.
Äitini mies saattoi tunkeutua isäni autoon ja yrittää lyödä isääni. Silti ajoivat isälleni lähestymiskieltoa siitä, että isä toi lapsille Vaajakoskelle lahjoja. 
Äitini laittoi veljeni kesäleireille kun minä jäin tämän isäpuolen kuritukseen, en tiedä mitä olivat silloin sopineet, mutta mies yritti katkoa niskani, tämä nosti minut ilmaan kaulasta, josta sain potkaistua tätä päähän, koska niskathan se olisi katkonut. Mies suuttui aivan kauheasti ja lähti jahtaamaan nahkavyö kädessä, koulukaverit kysyivät kun juoksin ohi, että "Mitä te teette?", Huusin, "Leikitään hippaa." Kai tapaus näytti kummalliselle, 8-vuotias juoksee henkensä hädässä karkuun nahkavyö kädessä viuhuvaa isäpuolta. Isäpuolella loppui kunto ja juoksin rantaan. En tiennyt kenelle soittaa, äiti ei välittäisi ja valehtelisi ja isä oli ajettu pois.
Äitini sanoi aina iltaisin, että "Kestä, niin selvitään." Jos yritin puhua mitä hänen miehensä minulle tekee.
Käännyin rannasta kävelemään takaisin päin kun tämä isäpuoli ajaa minua hiekkatietä vastaan, käännyin ympäri juostakseni karkuun, olin hyppäämässä ojaan kun sai kurotettua vetämään minut mytyksi apukuskin jalkotilaan. Minulta aukesi suupielet, ne tämä putsasi ja vei hakattavaksi isoveljeni huoneeseen, olihan veli sopivasti turvassa kesäleirillä.
Pihalta ei saanut poistua, ihmisille ei saanut puhua ja ruokapöydän ääressä meni pakkosyötettynä 8:kin tuntia.
Äiti ajoi siinä suhteessa kolarin ja erosi miehestään kun tämä alkoi pahoinpitelemään äitiä. Kovasti heidän olisi pitänyt tehdä lapsia siihen liittoon. Toki saatettiin olla viikkokin tädille hylättyinä kun äitini nautti elämästään miehensä kanssa ja puhelin kiinni.
Muutettiin Mäntyharjuun ja äiti tapaili uusia miehiä. 
Kuljin tätini mukana paljon maatiloilla. Tätini oli aiemmin jo kysynyt "Miksi Liisasta on tullut kuin haamu, siihen elämän iloiseen tyttöön nähden?", isoveli tunnusti, että se mies hakkaa Liisaa aina nahkavyöllä kun kerran päästiin tädin luona käymään. Asiaan ei kuitenkaan puututtu. Äiti hankki sitten omakotitalon ja tämän miehen, joka lähenteli minua seksuaalisesti ja äitini suuttui jos en antanut niin tehdä, joka eskaloitui sitten tähän kun äitini kävi lyömään minua kun tiskasin ja täti teki äidistä lastensuojelu ilmoituksen.
Äitini kun kielsi kaiken, niin hän pääsi taas kulisseihin leikkimään. Ei siihenkään puututtu, että oli opettaja sijaisena heittänyt ylä-aste oppilasta kupilla päähän.
Pääsin luokkakaverini luokse asumaan ja äiti ja isoveli muutti äidin mieskaverin kanssa Mikkeliin. Isoveljeä ei ole lyöty tai pahoinpidelty, joka tekee asiasta todella kummallisen, että miten nainen voi paapoa vain yhtä poikaansa. Isovelikin opetettiin henkiseenväkivaltaan, "Liisan elämällä ei koskaan ole mitään merkitystä, äiti näkee vain minut!", Sillon minä löin veljeä, naapurissa asuva kaveri näki tämän ja sanoi, että heillä ei harrasteta väkivaltaa, että tule heille. Mukavan kesän heidän mukanaan vietinkin kun ottivat mukaan asuntoauto -matkalle. 
Mikkelissä en viihtynyt lukiossa, enkä kotona. Äiti huusi, että mene töihin ja osti isoveljelle kirjat valmiiksi. Muutin silloisen poikakaverin luokse ja hankin lemmikit ja töitä. Töissä en kovin kauaa ehtinyt olemaab kun äitini hävitti sen koiran sillä aikaa kun olin töissä. Äitini sitten maksoi tämän lääkärin kirjoittamaan uskomattomia valheita, äitini minuun kiinni käyminen vaihtuikin siihen, että olisin itse käynyt äitiini kiinni, isäni olisi pedari ja minä niin "tyhmä ja ruma, josta ei koskaan tule mitään." Äiti kävi talututtamassa minua lenkeillä ja alkoi aivopesemään minua, minun pitäisi hokea, että rakastan äitiä, joka ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Yritin hirttää itseni joululahja naruilla, tappaa oman lapsensa äitini haluaa, rakastamaan se ei kykene. Äitini tuhoaa ja pilaa minulta aivan kaiken. Aloitin kouluja, joihin kehtasi soittaa, "Opettaja Anne täällä hei, teidän pitää erottaa tyttäreni koulusta."
Oli alla opintolainoja ja ilman palavereja katkaistiin opinnot, koska opettaja -statuksinen äitini näin sanoo. 
Äitini pitäisi korvata minulle ansiomenetykset, koska on ollut tietoinen, että olen ottanut opintolainankin, se on sitten tahallista velkaannuttamista myös, tämä on äitini mielisairas leikki. 
Autokoulua varten äitini hankki kotiopetus -luvat, jotta opetti isoveljen ajamaan autoa, minulle ei myönnetty oikeutta opiskella ajokorttia.
Äitini on käynyt minuun useasti kiinni ja kerran jouduin hyppäämään karkuun parvekkeelta, isoveli pelasi tietokoneellaan, eihän ne asiat häntä liikuttaneet, mitä siskolle tehtiin, hän on parempi, teki mitä vain.
Pääsin Teatterikorkean ja basson soiton -linjalle pääsykokeisiin, äitini varasti silloisen kissani ja sain kuulla ekaa kertaa, että äitini teki rikoksen, että se on omaisuusrikos. Äiti toi muovikassi tolkulla veljelleni ruokaa, kyselin missä kissani on, mutta sanaakaan sanomatta lähti taas uudelta mieheltään ostamalleen mökille.
Kissan äitini toi kun sanoin, että soitan poliisit, äidilläni ei olisi varaa antaa kenellekään vihiä, mitä todellisuudessa on. 
Jokaikisen asian se nainen pilaa tyttäreltään, joten en selosta tästä sairaasta oravanpyörästä sen kummemmin, vaan kysyn,
 "Miksei äitini ole tahdosta riippumattomassa pakkohoidossa?" 
Soitin äidilleni kun kuulin tällä olevan syövän, mutta äitini luulee, että kaikki uskoo sen valheet, joten keksi tarinan, että minä olen aina hakannut äitiäni, jonka takia hän syöpään sairastuikin, se on yhä todella loukkaavaa kuultavaa. Kävin äitini luona kylässä ja tämä sohi minua veitsellä, yritin puhua asioista, mutta "Minä en jaksa kuunnella", on nykyisin hänen iskulauseensa, eihän asiaan vieläkään kukaan puutu millainen rääkkääjä äitini on.
 Näytin kuvan kun äitini osoitti minua veitsellä painottaakseen sanomaansa, "Minun ei tarvitse kantaa mistään vastuuta", poliiseillekin, jotka eivät reagoineet asiaan mitenkään, kuin että "No, ei noin saisi tehdä." 
Kysyin isoveljeltäni, että oliko joulua äidillä, oli ollut. Kysyin tietääkö hän, että siskonsa joutuu vankilaan, sanoi, että ei tiedä, ihmetteli. Kyselin uudestaan, että olenko koskaan ollut huono lemmikeillemme, en ole ollut, isoveli uskaltaa puhua vain sen verran, että "Liisaa ei kohdeltu koskaan normaalisti." Kysyin, että onko isoveljellä vieläkään edes vuotta työkokemusta, ei ole, hänelle kaikki maksetaan valmiiksi, joten en ymmärrä tätä tilannetta...
 Onko suotavaa, että yksi mieleltään kiero ihminen rääkkää omaa lastaan? Mielelläni katkoisin lopullisesti äitiini välit, mutta kuten olen sanonut, äitini ei päästä minua sairaasta vaikutuvallastaan pois, elämään omaa elämääni... tuskin on yllätys, että sitä itsemurhaa on tullut yritettyä ja mietittyä näiden asioiden takia, tottakai nyt olisi kreivin aika saada asia näyttämään sille, että nyt se "koirantappaja" löysi omatunnon ja riisti itseltään hengen, sairasta.

Jos jollain on yhteystietoja asianajajiin ja lääkäreihin, joita ei puhuta tai makseta puolelleen, toivoisin yhteydenottoja


 loxyivy@gmail.com


Share: